Oppimispäiväkirja maailmanpolitiikan perusteet (syksy -10)

Luento 1 Mitä maailmanpolitiikka on?

Politiikka tulee kreikankielisestä sanasta polis, paikka, jonne ihmiset kokoontuvat päättämään asioista. Julkisilla areenoilla käydyt keskustelut olivat tuon ajan varhaisinta politisointia. Ensin on hyvä määrittää käsitteet 1) politisointi - polity - politicization ja 2) politikointi - policy - politicking.

1) Esimerkkejä politystä, eli poliittisesta tilasta, ovat mm. Kansallis-Suomi, Globaali-Suomi, EU tai kansallissosialistinen Saksa. Poliittisessa tilassa on kyse identiteetin rakentamisesta tietylle ihmisryhmälle. Vaikuttavin esimerkki identiteetin rakentamisesta kokonaiselle kansakunnalle oli kansallissosialistinen Saksa, jossa luennolla näytetyssä kuvassa hakaristiliput liehuivat suurina ja ihmismassat kuvattiin yhtenä ja samana massana. Politisointi on johtajien tapa argumentoida idea ”politystä” kansalle.

2) Policyssä on kyse politiikan luomisesta ja markkinoimisesta sitä byrokraateille ja kansalaisille. Esimerkkeinä tällaisista ”markkinoinneista” ovat mm. USAn hyökkääminen Irakiin vuonna 2003 tai Kekkosen sopimus Suomen liittymisestä läntiseen liittymään EFTAan. Politiikan tarkoituksena on johtajille vallan pitäminen, kasvattaminen, luominen ja ennen kaikkea sen varmistaminen. Kuten Max Weberinkin sanoo ”elämme politiikalle, elämme politiikasta.”

Luento 2 Arkaaiset järjestelmät

Thomas Hobbesin teos Leviathan (1651) on kuvaus alkupisteen ongelmasta. Alkupiste on tila, jossa ei esiinny pelkoa auktoriteetista. Hobbesille tuo auktoriteetti oli ”Leviathan”. Kuinka pitkälle ihmisen historiassa on päästy Leviathanin kuvaamasta alkupisteen ongelmasta? On tarkasteltava esikansainvälisiä järjestelmiä välillä 80 000 v – 20 000v – 10 000 v – 5000 vuotta. Ensin ihmiset muodostivat pieniä vaeltavia yhteisöjä sukunsa kesken, jossa metsäjä-keräilijä – kulttuuri tuotti tarvittavan energian. Laajaa yhteistoimintaakin oli, nk. ”festivitas” – tapahtumat keräsivät yhteisöjä ja mahdollistivat geenien sekoittumisen, hienommin sanottuna sosiaalisen interaktion geometrian. Lopulta vaeltamisen sijaan ihmiset ryhtyivät pysymään paikoillaan. Paikallaan pysyvät yhteisöt synnyttivät maanviljelyn, joka puolestaan synnytti ylijäämää säilöön. Sitä pystyttiin ryöstämään: sodan käynnin varhainen malli. Esikansainvälisten järjestelmien organisaatioiden lukumäärä oli kovin suuri, vrt. nykyään YHÄ suurempia massoja hallitaan YHÄ pienemmällä organisaatiolukumäärällä: kehitys on huomattava. Lopulta syntyi kaupunkivaltioita, imperiumeja, jotka eivät enää perustuneet sukulaisuussuhteisiin. Ensimmäistä kertaa urbanisaatio ja maaseutu erottautuivat toisistaan. Näihin aikoihin, kun työnjako syntyi, mahdollisti se vapaa-ajan ja syntyi myös sivistys. Valtion hallinnan kehitys 1600-luvulta 1900-luvulle on muuttunut suuresti absoluuttisesta monarkiasta nykyaikaiseen nationalismiin, kansan suvereeniuteen ja demokratiaan. Nykyaikainen malli on 200 vuotta vanha.

Luento 3 Kautilya

Kautilya kirjoitti Arthashastran eli muinaisen intialaisen tutkielman valtion johtamisesta, talouspolitiikasta ja sotilasstrategiasta. Kirjan ydinajatus lienee ”it’s all about the king”. Kuningas johtaa, kuuntelee ja on poliitikko. Sakko- ja rangaistussysteemillä pyritään puhtaaseen valtakuntaan ja myös ”puhtaaseen kuninkuuteen” sillä myös kuningas on sakkojärjestelmän alaisuudessa – niin useasti toivoisi samaa tapahtuvan nykyäänkin. ”Puhdas” valtio taas saa luottamusta kansalaisten keskuudesta. Jo Kautilya ymmärsi valtion psykologisen luonteen.

Erilaiset valtakuntakehät kuvaavat valtioiden suhteita toisiinsa. Poliittisen geometrian perusmalli katsoo, että naapurisi on vihollisesi, jota valloittaa. Vanhempaa mallia edustaa klassinen imperiaalinen tila ja sen hallinnan suhteellisuus, jossa valta ei ole absoluuttista – se jakaantui maanomistajien ja vasallien kesken sirpalemaisesti. Valtakunnan rajan suhteellisuus tulee ilmi tilanteissa joissa ns. pääkallopaikalla oleva valtio sijaitsee kahden muun välissä, kumartaen kumpaankin suuntaan.

Sota on aina sen 20 000 vuotta vanhan historiansa aikana ollut resursseja tuhlaavaa. Se, joka on heikompi, tehköön rauhan ja vahvempi lähteköön sotaan velvollisuudestaan laajentua. Valloitussodan ideana ei ole vain valloittaa brutaalisti, vaan tuoda heikomman kuninkaan tilalle vahvempi, naapureita silti pillastuttamasta.

Luento 4 Passiot ja intressit

Kun mennään 2000 vuotta eteenpäin, talous alkaa sanella menestymisen ehdot. Miten saada rauha aikaiseksi? Thomas Hobbes esitti ajatuksen oman edun tavoittelusta yhteisen edun hyväksi. Tätä kutsutaan intressiksi; nimenomaan valtio turvaa yksilön. Ajatellaan, että siellä missä kauppaa, siellä on myös lempeyttä. Näin myös barbaarit häviävät kuin itsestään. Talous otetaan yhä enenevissä määrin mukaan politiikkaan. Kun intressi isännöi maailmaa, maailma alkaa tulla ennustettavammaksi. Laki katsoi, että yksilön etuja tulee ajaa, joka olikin uusi yhteiskunnallinen paradigma. Valtion valta alkoi jäädä yleisten markkinoiden (=yrittäjien) jalkoihin. Valtio sai kaikin mokomin suunnitella tieverkostoa talouden sanellessa valtion tilan, jolloin rauhan todennäköisyys kasvaa. Ihminen siis liitettiin romantiikan ajalla ensimmäistä kertaa taloudellisiin riippuvuussuhteisiin eli intressiverkkoon, joka on valtiota suurempi, koska se kattaa koko maailman.

Luento 5 Klassinen geopolitiikka

Kuten Sebastian Munsterin maalaus Manner-Euroopasta kuningattaren muotoisena selvästi osoittaa, niin 1800-luvulla Eurooppalaiset mielsivät itsensä maailmanhallitsijoiksi. Koko maailma oli tähän mennessä valloitettu eikä vähiten siirtomaiden muodossa – Euroopan maiden kasvuimpulssi oli laajenemisessaan huomattava. Tuolloin valtion aajeneminen oli suorastaan normatiivista. Valtion raja onkin Ratzelittaisin luonteeltaan muuttuva: heikot väistyvät voimakkaiden tieltä. On hyvä ymmärtää, että luonnollisia rajoja ei ole olemassa, vaan rajat ovat aina poliittisia. Ratzelittaisin ajatellaan, että oikea, poliittinen raja menee siellä, mistä samaa elämänmuotoa suinkin löytyy. Ratzelin tärkein työnjatkaja oli Rudolf Kjellen. Hänen teoksensa Stormakterna katsoo, että suurvaltiot eivät ole mitään matemaattista, vaan tyranniaa. Sellaiseksi ei tulla ilman voimakasta pyrkimystä laajentua. Ne osat, jotka muodostavat valtion, eli ihmiset, ovat biologisia organismeja joilla on luontainen pyrkimys kasvuun. Valtiolla, joka sekin on luonnollisesti eräänlainen organismi, on joskin myös itsellään pyrkimys kasvuun. Huomattavaa on, että kaupan avulla voitiin käyttää vierasta maaperää hyväksi valloittamatta niitä.

Luento 6 Euraasian geopolitiikka

Edelleen Euraasia oli kaikista tärkein maanosa – siellä oli eniten ihmisiä ja suurin osa taloudellisesta toiminnasta. Euroopassa eri mailla oli erilaiset poliittiset tilanteet. Saksa halusi itsenäisen Euroopan ja sillä oli voimakas pyrkimys laajentua sydänmaahan, jonka eteneminen piti muiden maiden silmissä estää. Oli siis jännitteitä, sillä Euraasian hallitseminen tarkoitti koko muun maailman hallintaa – eikä vähiten Yhdysvaltojen. Uudemman geopolitiikan muotoilija oli amerikkalaistunut Zbigniew Brzezsinski. Hänen mielestään Euraasia oli aivan liian iso ollakseen poliittisesti yhtä. Hänen mielestään Euraasian herruus tulisi kuulua Yhdysvalloille – miksi? Kiinassa ja Intiassa talouskasvu oli huomattava ja Irakista, Iranista ja Turkista löytyi mustaa kultaa, öljyä. Suoranaisen valloittamisen sijaan Yhdysvaltojen ”policy” Euraasian suhteen oli integraatio, ja se tulisi tapahtumaan nimenomaan talouden avulla. Integraation idea oli rauhoittaa Euraasia ja siten myös sen luontainen vastustus Yhdysvaltoja vastaan.

Luento 7 Klassinen realismi

Tämä teoria liittyy Yhdysvaltoihin. Kontingenssi iski Yhdysvaltoihin v. 1929 Wall Streetillä, kun kansainvälinen kauppajärjestelmä alkoi murentua. Politiikka edellyttää rationalismia mutta sen ympärillä on kaikkea päinvastaista, joka johtaa konflikteihin. Kansainvälinen politiikka on samaa kuin valtion sisäinenkin, mutta tapahtuu valtioiden välillä. Valtioiden välillä vallitsee ”luonnontila.” Kansainvälisen politiikan eri tyyppejä ovat 1) status quo – vallan säilyttäminen 2) imperialismi – vallan ekspansio ja 3) prestiisi – vallan näyttäminen. Vuonna -29 tapahtunut kontingenssi ajoi maailmanpoliittisesti eri tiloissa olevat maat, imperialistit ja status quot, toisiaan vastaan.

Suurvaltapolitiikka lähtee kansalaisten emootioista ylpeydestä. Kylmän sodan aikana kaksi suurvaltaa USA ja Neuvostoliitto ajautuivat ns. voimatasapainoon joka johti maat varustelukilpaan, mutta ei sotaan. Voimatasapaino onkin yksi rauhanturvaaja maailmassa. Kollektiivisen turvallisuuden idea mukailee YK:n toimintaideaa jossa ulkopuolisten maiden liittoutuma puuttuu kahden valtion väliseen konfliktiin. Käytännössä tällainen idea ei toimi, kuten YK:sta on huomattu; sen suurimpana rahoittajana toimii maailman tämän hetkinen hegemonia, USA.

Luennot 8 ja 9, rakenteellinen väkivalta ja hanhiauran kehitysteoria

Johan Galtung kehitti rakenteellisen väkivallan käsitteen. Sen kohteena ovat erityisesti ei-demokraattiset kehitysmaat, sillä ne sijoittuvat feodaalisen kolmion eli kustannustehokkaan interaktion geometrian alapäähän. Ylhäällä tässä kolmiossa on jokin teollistunut johtajamaa, joka toimeksiantaa käskyjä kahdelle ”alamaiselleen”, jotka puolestaan panevat käskyt eteenpäin kukin kahdelle muulle valtiolle jne. Kuten rakenteellista väkivaltaa, myös rakenteellista imperialismia voidaan kuvata samantapaisella organisaatiokaavalla. Valtio voi suoranaisen penetraation keinoin tunkeutua toiseen valtioon. Riisto liittyy talouteen ja on organisaatioiden välisen vaihdon termi. Seuraava tilanne on yleinen kehitysmaiden keskuudessa: siellä on absoluuttinen monarkia, ei teollisuutta paitsi ihan sen ”alkukantaisilla” tasoilla (kuten plantaasitalous sen eri muodoissa: vaikkapa OFF-hyttyssavu ja ruusunpoiminta Keniassa). Usein kehitysapu on sidottua ja edellyttää kehitysmaan ostamaan tavaroita avunantajamaasta: tämä on epäsymmetristä vaihtoa. Silloin kun olisi olemassa tapa, politiikka, muuttaa kehitysmaiden tilannetta, eikä sitä käytetä, on kyse rakenteellisesta väkivallasta.

Kuinka sitten kehitysmaa voi muuttua teollistuneeksi valtioksi? Katsokaamme mitä Japanilaisilla on tähän sanomista. Akamatsu Kaname toi tilastotieteen taloustieteeseen. Tilastossa tuotteiden määrä y-akselilla ja aika x-akselilla kuvaa erilaisten hyödykkeiden tuottamista. Käyrät muodostavat hanhiauran kaltaisia kuvioita. Ensin tuotteen valmistus kasvaa jyrkästi, mutta laskee myöhemmin loivemmin, kun hyödykkeen valmistus hiljalleen lopetetaan ja siirrytään muihin, kehittyneimpiin tuotteisiin. GANKOO KEITAI HATTEN RON eli hanhiaura kuvaa myös eri maiden sijoittumista luokkiin 1) edellä kulkevat maat 2) jäljessä kulkevat maat ja 3) välissä äskettäin nousevat maat. Piikkipaikalla olevalla valtioilla on kova paine johtaa koko muuta porukkaa perässään ja olla koko ajan yhä vain innovatiivisempi, kuten hanhi, se lopulta väsyy ja väistyy voimakkaamman tieltä. Maan täytyy käydä lävitse ainakin 4 kehitystasoa lävitse, joiden myötä se muuttuu teollistuneeksi maaksi. Tämä prosessi, joka saa rahan kiertämään yhä kiihkeämmin kansantaloudessa, alkaa kantaa valtiolle teollistunutta voimaa. Onko raha siis voimaa?

Luento 10 Demokratia ja poliittinen kulttuuri

Ronald Inglehartin teoria demokratian kehityksestä osoittaa yleisen trendin olevan demokratian puolella. Institutionaalinen näkökulma muodollisesta demokratiasta on simppeli: isketään lakikoneisto pystyyn ja säädetään lait. Poliittisen kulttuurin näkökulma muistuttaa kuitenkin, että demokratian syntyminen ei ole niin yksinkertaista; se edellyttää psykologista, sosiaalista ja taloudellista pohjaa. Lisäksi rikkaus ja demokratia näyttävät kulkevan käsi kädessä, ts. mitä enemmän köyhiä, sen vähemmän resursseja demokratiaan. Demokratisoituminen tulee tapahtua ihmisten ehdoilla, heillä tulee olla riittävä tunne autonomisuudesta. Mielipiteitä pitäisi saada esittää vapaasti. Demokratia on vaikea vientituote, kuten Irakin ja Afganistanin kohdalla olemme huomanneet. Euroopassakin se syntyi kansan + intellektuellin vaatimuksesta. Inglehart esittää kritiikkiä ajatukselle islamilaisten maiden demokratisoitumisen vaikeudesta. Hän muistuttaa, että vapauden tunnetta esiintyy näissä maissa enemmän kuin esim. jälkikommunistisissa maissa. Demokratia syntyy helpommin teollistuneihin maihin. Toisaalta rikkaissa maissa on totuttu näkemään lamavuosia ja talouden romahtamisia. Demokratiakaan ei ole täydellinen systeemi. Köyhissä maissa, jossa eksistentiaaliset arvot ovat tärkeimpiä, myös korruptio on tavallista, koska siellä todella taistellaan olemassaolosta. Sellaisiin maihin tulisi ensin syntyä stabiili tilanne, jotta demokratia voisi sen myötä syntyä.

Luento 11 ja luento 12, hegemonisen muutoksen teoria ja Buzanin valtioteoria

Maailmassa hegemonia ei ole ikuinen tila. Sen on tähän mennessä menettänyt jo Iso-Britannia ja jossain määrin myös Hollanti ja Portugali. Hegemonia tarkoittaa maailman sotilaallista, poliittista, kulttuurista ja taloudellista johtajaa. Maailman kaikkien maiden suhteet vallitsevaan hegemoniaan voidaan kuvata Inoguchi Takashin dimensioissa vuodelta 1991:

Spoiler eli vastustaja on Morghenthaun mielestä imperialistinen valtio. Se on #2 maailmassa ja sillä on riittävästi ylpeyttä asettua hegemoniaa vastaan. Mikään suurvalta ei toimi yksin, vaan se rakentaa liittolaisrakenteen – tähän kuuluvat maat ovat hegemonian tukijoita. Myös vastustajilla on omat tukijansa, mutta koska niiden suhteellinen koko on vain keskiluokkaa, eikä suhteellinen tuottavuuskaan ole suurta, niillä ei ole mahdollisuuksia hegemoniaa vastaan. Suurin osa maailman valtioista kuuluu joukossa mukana kulkeviin neutraaleihin maihin. (Free-riders, do-nothings). Hegemoniaa heikentää sen jatkuva sotilaallinen tukevoittaminen -> paljon rahareikiä. Usein uusi hegemonia nousee vanhan hegemonian liittolaisrakenteesta. Vanha hegemonia väistyessään on usein heikentynyt joko lamasta tai sodankäynnistä.

Barry Buzan tunnetaan strukturaalisen realismin edustajana. Tämä realismi ammentaa ideansa kielitieteestä. Kaikki lähtee toimivasta valtion ideasta. Valtionidean merkitys piilee siinä, että sen avulla ihmiset houkutellaan alistamaan itsensä vapaaehtoisesti valtion auktoriteetin ja vallan alle. Parhaiten onnistuessaan tämä tapahtuu ihmisten mielissä iloa ja syvää tyytyväisyyttä tuntien. Esim. suomalaiset ovat ylpeitä maastaan ja Suomessa poliisin, eli yhteen auktoriteettiin, luotetaan hyvinkin paljon. Valtionidea täytyy saada ihmisten sisään, kotiin, kouluun ja työhön. Ne valtiot, jotka eivät perustu ideoihin, jäävät ideallisten jalkoihin. Ideat ovat halpoja ja pysyviä tapoja hallita. Valtiot kamppailevat toki keskenään mitä erilaisin keinoin. Hallitukset ovat legitiimejä kohteita. Nykyään propaganda ideologiaa vastaan toteutuu vastarinnassa hallitukseen. Varoja ohjataan oppositiovoimille. Valtion tunnustamista itsenäiseksi lykätään tai kieltäydytään siitä kokonaan. Johtajaa saatetaan yrittää likvidoida salamurhalla. Kauppasaarrot ovat myös yksi vastarinnan keino. Demonisoimalla valtion hallitus hyökkäys oikeutetaan ihmisten mielissä. (Irak).

Kansainvälisen järjestelmät muodot: 1) Kaaos 2) Järjestäytynyt konflikti 3) Turvallisuuskompleksi (Esim. Balkanin alue, Kaakkois-Aasia, Itäinen Aasia) 4) Turvallisuusyhteisö (USA, Meksiko, Kanada) 5) Integraatio (EU) 6) Maailman imperiumi (kuten Kreikka oli) 7) Maailman valtio. Kjellen toivoi tätä ihmisen pisimmälle kehittynyttä organisaatiota ihmisen päätepisteeksi. Yhteenvetona voitaisiin sanoa, että siellä missä on vahvoja valtioita, syntyy helpommin turvallisuusyhteisöjä, ja toisin päin, siellä missä heikkoja valtioita, syntyy helposti turvallisuuskomplekseja.

Luennot 13 ja 14, geon politiikka ja Aasian geon politiikka

Geon politiikka v. 2000 -> on kielitieteestä inspiroitunutta tutkimusta. Nimet ovat poliittisen retoriikan sekä näkyvimpiä osia että kiinnekohtia, joiden ympärille muu argumentaatio rakentuu. Nimet ovat ikään kuin säiliöitä – pannaan tiettyä tarinaa sen sisälle, ja mahdollisesti myöhemmin lisätään uutta, paremmin tilanteeseen sopivaa tarinaa. ”Mikään ei ole niin poliittista kuin nimeäminen.” (Kari Palonen). Nimeämme jonkun politiikan toivottavasti niin hyvin, että se saa esim. liittoutuman mielenkiinnon siihen kohdistettua. Yksi esimerkki onnistuneesta nimeämisestä oli suomalaisten keksimä Pohjoinen ulottuvuus, joka saikin EU:lta lopulta mielenkiintoa osakseen. Yhteenvetona: geon politiikka on nimeämistä ja politiikkaa tehdään kielen, argumentaation, keinoin. Kun nimeämme EU:hun lisää valtioita, on kyse vain nimeämispolitiikasta. Voimme nimittää vaikka Kuun Euroopaksi jos yhteinen mielipide seisoo sen takana, että Kuu on potentiaalisesti Eurooppaa. Kaikki on kiinni vain nimeämisestä.

Samanlaista nimeämisen politiikkaa löytyy tietenkin myös Aasiasta. Koulumaantiede johtaa meitä harhaan siitä, mitä on Aasia tönkköine Ural-opetuksineen. Aasiassa edes Intia ei ole aina ollut Aasiaa. Tällä hetkellä se sijoittuu kohtaan ”being named as Asia”. Eräs aasialainen on tunnettu Eurooppa-kommentaattorina ja kritiikissään Irakin sotaa vastaan tuli niputtaneeksi Euroopan samaksi kansaksi kuin amerikkalaiset. Tämä kertoo jotain aasialaisten näkemyksestä ns. valkoisesta rodusta. Mielestäni toisaalta meillä länsimaisilla on vielä vääristyneempi kuva Aasiasta.

Aasia on yhä turvallisuuskompleksi. Sinne ei ole syntynyt integraatiota saati turvallisuusyhteisöä. Yrityksiä kansainvälisten suhteiden parantamiseksi on kuitenkin ollut, mm. Itä-Aasian huippukokous v. -05 Malesiassa. Japanin ja Kiinan välillä on kilpailua siitä, kumpi pääsee USAn tilaustoimittajaksi.

Luento 15 Turvallistaminen

Turvallistaminen on ironista siinä mielessä, että sen avulla oikeastaan luodaan pelkoa. Turvallistamisen käsite on laajentunut vuosikymmenien mittaan. Turvallisuuden säiliön sisältö on muuttunut laajemmaksi ja epäselväksi. Nykyään johtajat käyttävät sitä vallanvälineenä. Johtajat hallitsevat pelolla muokkaamalla retorista tilannetta niin, että pelkoa syntyy. Vaikka pelkoa väkivallasta ei suurimmassa osassa teollistuneissa maissa ole, on sen tilalle asetettu muunlaiset pelot. Kun kansaa ei voi enää nykyaikana uhata väkivallalla, on pelkoa luotava hienovaraisimmilla keinoilla. Yhtä kaikki pelkoa tarvitaan ”kansalaisten paimentamiseksi.” Mielestäni mittavan julkisuuden saanut sikainfluenssa on hyvä esimerkki tällaisesta. Onneksi koko sikainfluenssa menetti lopulta uskottavuutensa. Mielestäni yksilön ei tarvitse omata hirveästi hoksottomia ymmärtääkseen yhteyden pelon luomisen ja lääketeollisuuteen ohjatun rahavirran välillä.

Luennot 16-20 Amerikkalaiset kategoriat 1, 2, 3, 4 ja globaali-Leviathan

Koska Yhdysvallat on maailman hegemonia, keskitymme nyt sen ulkopolitiikkaan eri henkilöiden kautta. Puheessaan John F. Kennedy toi esille Amerikkalaisen vapauden, ja sen, että valtio aikoo tehdä mitä hyvänsä turvatakseen vapauden idean. Vapaushan on demokratian yksi kulmakivi. On perustelua kysyä, menikö Yhdysvallat liian pitkälle vapauden politiikassaan esimerkiksi Vietnamissa. Vuonna -74 Vietnamista palattiin verissä päin. Se oli ensimmäinen sota, jonka Yhdysvallat hävisi. Toinen sota, jonka Yhdysvallat hävisi, oli Irakin sota. Kuten aiemmin tulin maininneeksi, demokratia on hankala vientituote, varsinkin, jos sitä yrittää tuoda väkisin. Francis Fukuyama ottaa kantaa siihen, mitä USAn tulee maailmanjohtajana tehdä asemansa säilyttämiseksi. Hän katsoo, että läntinen liberalismi leviää väkisinkin maailmaan. Katsotaanpa vaikka rock-musiikkia, joka on jo saavuttanut universaalin statuksen. USAlla on ”universal homogenic” valtioita ympäri maailman, kuten Länsi-Eurooppa, Japani (joka kuuluu Takashin dimensioissa hegemonian tukijoihin, vaikka laman aikana käväisikin sen vastustajien tukijoiden puolella), Korea, Australia ja Uusi-Seelanti.

Fukuyamaakin opettanut henkilö Samuel P.Huntington toi esille ajatuksen kulttuurien yhteentörmäyksistä. Tässä näkemyksessä nimenomaan islamilainen maailma on kaikkia muita kulttuureja vastaan, ekspansionisti. Hän katsoo, mielestäni varsin viisaasti, että länsimaalaisten tulisi ymmärtää kulttuurinsa ainutkertaiseksi, ei universaaliksi. Tämä edellyttäisi identiteetin uudistamista. Pitäisi yhdistyä ongelmien välttämiseksi – turvallistua, luoda turvallisuusyhteisö. Voimme vain arvuutella, mihin kulttuurien törmääminen tulevaisuudessa johtaa, koska tilanne on ainakin lievästi jo tulehtunut. Koska jo nyt käymme läpi kiristymisen ilmapiiriä, ei sotakaan ole poissuljettua. Robert E. Kaplanin mielestä tuo mahdollinen sota ei ole ydinsota eikä kylmä sota, vaan amerikkalaiset tulevat saamaan vastaansa ei sotilaita, vaan väkivaltaan tottuneita sotureita, joille ”civil order” ei sano mitään. USAn policy on pysyä riittävän voimakkaana ja sen tulee kouluttaa instituutioita ja kulttuureja ymmärtämään Yhdysvaltojen tärkeyden, sillä se, mitä Yhdysvallat tekee, vaikuttaa meihin kaikkiin. Näimme sen 2000-luvun talouslamasta, joka alkoi Yhdysvalloista, ja vaikutti koko maailmaan.

Muiden ulkopoliittisten keskustelijoiden lisäksi esittelen Thomas Barnettin. Barnett katsoo, että USAn täytyy ottaa jälleen käyttöönsä se historiallinen rooli tämän planeetan kaikkein vallankumouksellisena voimana. ”We are the world’s Leviathan”. Barnett kannattaa integraation politiikkaa.

Olemmeko tilanteessa, jossa maailman syntyy globaali Leviathan? George W. Bush nuoremman valitseminen presidentiksi on varmaan suurimman osan mielestä ollut virhe. Muissa maissa tehdyt kyselyt osoittavat, että John Kerry olisi ollut hegemonian johtajaksi parempi vaihtoehto. Siksi tohdin väittää, että globaalin Leviathanin syntyminen ei ainakaan helpotu sillä, että presidentiksi valittiin kuitenkin Bush nuorempi. Hänen hallintonsa lähteminen sotaan Irakia vastaan on tuomittu jälkikäteen, vaikka se New Yorkin ja Washingtonin iskujen jälkeen hyväksyttiinkin laajasti, ainakin Yhdysvalloissa. Nyt tuo sota on hävitty ja demokratian pakkointegraatio Lähi-idän maihin on surkeasti epäonnistunut. Valtioiden välillä vallitsee Hobbesilainen luonnontila ja terroristit voivat hyökätä milloin ja missä tahansa. Elämme mielenkiintoisia aikoja, mutta Yhdysvallat tulee todennäköisesti pysymään maailman johtajana vielä kohtuullisen pitkään.

-------------------------------------------------------------------------

Tulos: 5